Raskausviikko 35+1: Synnytyksen käynnistys

Sen jälkeen, kun minulla oli diagnosoitu hepatogestoosi eli raskauden aikainen maksan toimintahäiriö, vauvojen sydänkäyriä mittailtiin kolmasti päivässä. On nimittäin mahdollista, että hepatogestoosi aiheuttaa vauvan äkkikuoleman (juuri tätä termiä minut sairaalaan otettaessa tutkinut lääkäri käytti). Pahimmillaan sain makoilla anturit vatsallani puolisentoista tuntia kerrallaan.

Sain lääkitystä hepatogestoosiin, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Erityisesti sappiarvot pysyivät huimissa lukemissa - parhaimmillaankin yli 50.  Ei ollut mitään takeita siitä, että tulisin edes synnyttämään eläviä lapsia, jos tilanne oli tällainen. Miksi synnytystä ei yksinkertaisesti käynnistettäisi?

Päivät kuluivat ja erityisesti viikonloppu oli kiduttava. Silloin lääkärit eivät ainakaan tekisi mitään ratkaisuja. 36. raskausviikko alkoi toiveita herättäen maanantaista ja aamuvuoron kätilö tulikin heti kertomaan, että nyt synnytys sitten pantaisiin käyntiin. Lääkäri oli kuulemma valmiina ottamaan minut vastaan heti.

Tutkimushuoneessa minua pyydettiin nousemaan tutkimuspöydälle erittäin hankalalta tuntuvaan 'gynegologiseen asentoon' ja lääkäri ilmoitti häntä avustaneelle hoitajalle, että minulle asettaisiin "ballonki". En nyt mene yksityiskohtiin, mutta ballongin, eli eräänlaisen reiteen teipattavan katetrin, jonka päässä on pieni vesitäytteinen pallo, tarkoituksena on avata kohdunsuuta. Minulle ei tosin selitetty mitään siitä, mitä tulisi tapahtumaan ja missä aikataulussa.

Ballongin asettaminen tuntui inhottavalta, lähinnä siksi, että minua puistatti ajatus minkään vieraan esineen tunkemisesta sisääni. Olinkin vähällä pyörtyä tutkimuspöydälle ja minut kuljetettiin pyörätuolella takaisin huoneeseeni. Tulevina tunteina saisin kuulemma mittailla osaston käytäviä mielin määrin ja käydä jopa ulkona.