Viikko 25+2: Känkkäränkkäpäiviä, sokerirasitusta ja tukea Kelalta

Vyötärönympärys on kuluneen viikon aikana venynyt tavallistakin nopeammin, tai siltä ainakin tuntuu – kaverilta lainaksi saadut tyylikkäät äitiysfarkut alkavat jo tuntua resorikohdasta epämiellyttäviltä. 

Olen varmaankin nyt sen kokoinen, mitä yksösodottajat raskauden viime vaiheissa, mikä tuntuu hurjalta, kun laskettuun aikaan (joka kohdallani tulee luultavasti pitämään paikkansa suurin piirtein samalla tarkkuudella kuin horoskoopit) on vielä yli kolme kuukautta…

Ehkä tämä pullistuminen on imenyt energiaa – jostain syystä olen ollut tavallistakin väsyneempi ja ajoittain erittäin huonoa seuraa. Tähän asti raskaus on vaikuttanut luoneeseeni lähinnä rauhoittavasti, mutta nyt on pinna selvästi kiristymässä. Esimerkiksi viettäessämme juhannusta Tampereen suunnalla omien ja mieheni vanhempien luona käyttäydyin välillä kuin mikäkin kiukutteleva pikkulapsi. 

 On hankalaa esimerkiksi syödä vieraissa pöydissä, kun riesanani on raskauden lisäksi oikutteleva sappi, joka ei salli esimerkiksi savukalan tai paistettujen perunoiden syömistä. Oma kranttuilu ja varoivaisuus alkoi suututtamaan itseänikin, samoin se, ettei vain jaksanut puuhata kaikkea mitä olisi halunnut. Ehkä kaikki johtui vain kotiin jääneestä D-vitamiinipurkista?

Suuria raskaustapahtumia kuluneeseen viikkoon mahtuu pari. Ensinnäkin, monikkoraskauden ja sukurasitteiden vuoksi jouduin sokerirasituskokeeseen, jota täällä pääkaupunkiseudulla ei suinkaan tehdä kaikille odottajille. 

(Tosin vähältä piti, etten joutunut ollenkaan. Kun satuin asiasta neuvolassa kuun alussa kysymään, kävi ilmi, että minun olisi pitänyt saada lähete jo viikkokausia sitten - se oli vain unohtunut! Järjestelmä ei täälläpäin muutenkaan toimi aina ihan niin kuin pitäisi: esimerkiksi ensimmäiseen ultraan minut lähetettiin ihan liian myöhään, jotta niskaturvotusmittauksilla olisi ollut enää kovin hyvää todistusarvoa... Nyt olenkin ottanut tavakseni soitella, kysellä ja varmistella jokaista yksityiskohtaa raskauden seurantaan liittyen, niin epäluonteenomaista kuin se minulle onkin.) 

Koe oli mielestäni varsin epämiellyttävä kokemus, varsinkin kun minulla on jonkinlainen veri- ja pistoskammo. 12 tunnin paaston jälkeen minulta otettiin kolme verikoetta, välissä aina tunnin tauko. Ensimmäinen tunti sujui ihan kohtalaisissa voimissa, mutta toisen verikokeen ottamisen jälkeen minua alkoi huimata ja oksettaa siinä määrin, etten voinut kuin kellistyä odotushuoneen sängylle, jolloin silmissä sitten sumeni. 

No, tiettävästi verensokeriarvoissani ei ollut ongelmia. Yritin tänään tiedustella tuloksia neuvolasta, sillä epäilen, että aina sieltä ei muisteta ottaa näissä asioissa yhteyttä. Kuten tavallista, en päässyt läpi soittoaikana. Syön siis tänäänkin jäätelöni siinä uskossa, että sokeriarvoni ovat normaalit.

Toinen merkittävä raskaustapahtuma tällä viikolla oli Kelasta tullut kirje, jossa ilmoitettiin, että minulle on myönnetty äitiysraha. Työsopimukseni loppuu heinäkuun lopussa, ja sen jälkeen jään melkein heti äitiyslomalle, vaikka laskettu aika on vasta lokakuun alussa. Ajattelin, että äitiysloman aloittaminen 50 päivää ennen laskettua aikaa olisi fiksu veto, jolla välttäisin työvoimatoimiston kanssa asioimisen. Olisin kaiketi myös voinut jäädä elokuuksi sairaslomalle ja aloittaa äitiysloman vasta 30 päivää ennen laskettua aikaa (mikäli olisin silloin vielä raskaana), jolloin vanhempainrahakausi olisi ymmärtääkseni ulottunut loppupäästä pidemmälle. En ole varma, mikä olisi ollut järkevin vaihtehto. Varsin tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että verovuoden 2010 mukaan laskettu äitiysrahani on suurempi kuin viimeisen vuoden aikainen vaatimaton kuukausipalkkani.  

Kela muistaa minua vielä jatkossa enemmänkin, sillä äitiyspakkausten pitäisi saapua muutaman viikon sisällä. Jotkut kritisoivat äitiyspakkauksia ja niiden sisältöä, mm. ekologisista syistä ja varmaan ihan aiheesta. Koska itselläni ei ole sellaisia sukulaisia tai kavereita, joilta käytettyjä vaatteita ja muista tarvikkeita tähän hätään saisi enkä edes oikein osaa ennustaa, mitä kaikkea vauvat voisivat alkuvaiheessa tarvita, katsoin parhaaksi ottaa pakkaukset vastaan.