24+1: tutkimuspöydällä

Monikkoraskauksia tarkkaillaan onneksi tehostetusti. Eilen pääsin neljän viikon tauon jälkeen taas lääkärin tutkittavaksi. Lääkäri oli melkein puoli tuntia myöhässä, joten minulla oli hyvää aikaa tarkkailla odotushuoneen muita äitejä. Monet olivat ainakin mahan koosta päätellen viimeisillään raskaana.

Vaikka tuskainen olo henki monen olemuksesta, niin en voinut olla miettimättä, eteneekö oma raskauteni koskaan yhtä pitkälle.

Sitä ei kaiketi voi ennustaa. Pitkäksi venähtäneet opiskeluni taisivat aiheuttaa sen, että numeerinen tieto herättää minussa luottamusta - keskiarvokäyrät, vertailuluvut, tilastot ja niin edelleen. Valitettavasti kaksosraskaudet taitavat olla niin oikukkaita, että tilastollisiin todennäköisyyksiin ei kannatane nojautua, niin rauhoittavaa kuin se saattaisi ollakin. Toistaiseksi olen kuitenkin ollut suhteellisen onnekas, satunnaisista sappivaivoista ja ilmeisen normaalista huonovointisuudesta huolimatta. Kohdunsuu ei ollut lyhentynyt eikä auennut, vaan näytti vahvalta. Olin pelännyt vastakkaista, sillä olen jo noin viikolta 16 kokenut satunnaisia kivuttomia supistuksia. Lisäksi vauvat olivat kasvaneet kuten pitääkin, ne painoivat noin 650 grammaa kumpainenkin. Lääkärin mukaan kaksosten väliset kokoerot ilmenevät, jos ovat ilmetäkseen, hieman myöhemmin, joten uskoisin, että seuraavaa, kuukauden päähän varattua ultraa jännitän aika lailla.